A Review of Research on Participation in Democratic Decision-Making Presented at SIGCHI Conferences : Toward an Improved Trading Zone Between Political Science and HCI

We present a review of 80 papers representing efforts to support participation in democratic decision-making mostly related to local or national governments. The papers were published in leading human–computer interaction (SIGCHI conferences) venues. Most of this literature represents attempts to support assembly- oriented participation, wherein decisions are made through discussion, although referendum-type participation, involving decision-making based on voting, has gained attention too. Primarily, those papers addressing agenda-setting have examined organization-led forms, in which the agenda is controlled by those issuing the call for participation. Accordingly, the authors call for more research into support for representative models and participant-driven agenda-setting. Furthermore, the literature review pinpoints areas wherein further interdisciplinary engagement may be expected to improve research quality: in political science, HCI-informed methods and new ways of using physical input in participation merit more research, while, from the HCI side, cultivating closer relationships with political science concepts such as democratic innovations and calculus of voting could encourage reconsideration of the research foci. These observations speak to the benefits of a new research agenda for human–computer interaction research, involving different forms of participation, most importantly to address lack of engagement under the representative model of participation. Furthermore, in light of these findings, the paper discusses what type of interdisciplinary research is viable in the HCI field today and how political science and HCI scholars could usefully collaborate.Peer reviewe

Categorizing and measuring social ties

he analysis of social networks has boomed recently, mainly as online social networking systems such as Twitter allow researchers to access these data. However, the research is less and less focused on the fundamental question on the validity of the data and interpretation of the results. For example, Golder et al. (2007) use the word 'friend' in quotes while describing their results. To enhance the discussion around the validity of results, our work contributes a categorization of social network data. We also discuss the differences of the data sources, especially highlighting the fact that different data sources disclose different kinds of networks. Our approach is to examine social networks based on several sources of data, and thus acquire a richer data set. Based on this extended data set, we are more equipped to understand the social relations represented via links between nodes. After reviewing the existing literature, we make two observations of social relationships in online services. Firstly, the friendship data may be shared in public or with the specific group of users of that service - this may affect how people perceive and use these relationships, especially when compared with the private displays of relations (e.g., Donath & boyd, 2004). On the other hand, people interact only with part of their social relations (e.g., Golder et al., 2007) and research has started to focus from statical networks to more dynamical activity based networks (e.g., Huberman et al., 2009). Based on the existing literature, shortly discussed above, a 2x2 matrix can be developed. Relations may be public or private and active or passive. For instance, those relations with which you use Instant Messaging can be considered private and active whereas Facebook friends are passive and public. As they are different in this nature, also the conclusions based on the analysis should differ. After confirming that the data measure the phenomenon desired, one should use several kinds of data sources to really understand the social structures behind the group under study. We claim that multiple data sets should be used when measuring social relations. McPherson et al. (2001) have also concluded that the priority for future social network researchers should be to gather dynamic data on multiple social relations. By studying existing research and our own empirical data (e.g., Karikoski & Nelimarkka, 2011), we discuss the opportunities and challenges of using multiple data sets to cover the same group.Peer reviewe

Party Politics, Values and the Design of Social Media Services : Implications of political elites’ values and ideologies to mitigating of political polarisation through design

While the political nature of any technologies is widely acknowledged in human-computer interaction, such considerations have been less studied when designing for political engagement in social media services. We used speculative design probes to gauge how political elites perceive alternative social media interfaces designed to increase media diversity and decrease political polarisation. We show how elites’ reactions to design probes could be rooted into party ideologies. Based on these, we discuss directions how social media services could be designed. Our underlying contribution is wider. We show how studying elites can provide insights about politics embedded into proposed novel social media services for political engagement. Second, we demonstrate what elites’ perspective provide fruitful way to expand and rethink concepts that have been used to study ordinary people before. Finally, we discuss potential challenges of replacing economic interests with political interest in social media service design and provide a richer account on the discussion about social media regulation. Therefore, we pave the way to more research to critically study elites within social computing scholarship and highlight the importance of understanding political motivations which can guide the development of social media.Peer reviewe

Eräiden kansalaisjärjestöjen verkkosivut ja osallistamisen muutos 1990-luvulta 2010-luvulle

Tutkimus analysoi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen välistä vuorovaikutusta verkkomedian mahdollisuuksien kautta. Taustalla on ensinnäkin politiikan teorian kautta muodostettu käsitys kansalaisjärjestöjen positiivisista vaikutuksista niin demokratiaan kuin kansalaisten omiin taitoihin. Toiseksi aiemman aihetta käsittelevän empiirisen tutkimuksen, erityisesti Steinin (2009) ja Brudinin (2008) analyysien perusteella kansalaisjärjestöjen verkkosivut on luotu ennen kaikkea yksisuuntaiseen tiedotukseen, eivätkä ne sisällä kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen elementtejä. Viimeisenä perusteena tutkimuksen mielekkyydelle toimii esimerkiksi Winnerin (1985) huomio, että teknologialla ja sen käyttöönotolla on aina poliittinen ulottuvuus, minkä voidaan ajatella pätevän myös kansalaisjärjestöjen tilanteessa. Tässä tutkimuksessa olennainen lisä aiempaan tutkimukseen verrattuna on historiallinen tarkastelutapa. Tutkimuksessa tarkastellaan kymmenen kansalaisjärjestön verkkosivujen ja muun verkkopresenssin kehittymistä vuodesta 1996 vuoteen 2011. Tätä kautta on mahdollista tutkia tarkemmin kahta tutkimuskysymystä: 1. Kansalaisjärjestöjen organisaatiollinen kehityksen, erityisesti institutionalisoitumisen ja professionalisoistumisen vaikutukset, vähentävät kansalaisjärjestöjen osallistuvuutta (Kriesi 1996, Tarrow 1998, Blumer 1951). Havaitaanko näitä muutoksia myös verkkopresenssin kautta? 2. Verkkomedia on kokenut voimakkaita muutoksia, erityisesti 2000-luvun alusta lähtien. Eräs näiden muutoksien keskeinen elementti on ollut kaksisuuntaisten viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja parantuminen (Majava 2006, Erkkola 2008). Miten kansalaisjärjestöjen verkkoviestinnässä on otettu näitä uusia verkkomedian mahdollisuuksia käyttöön? Kysymyksiä lähestytään laadullisen analyysin kautta tutkimalla verkkosivujen osallistamista, eli sitä onko kaksisuuntainen vuorovaikutus mahdollista vai ei. Osallistumisen mahdollisuuksien kuvaukseen käytetään Chadwickin ja Mayn (2003) viitekehystä, jonka mukaan verkko-osallistuminen voi olla tiedottavaa, konsultoivaa tai keskustelevaa. Tiedottavalle verkko-osallistumiselle ominaispiirteistä on sen yksisuuntainen luonne, kun taas konsultoiva ja keskusteleva osallistuminen ovat kaksisuuntaista viestintää. Konsultoivaan osallistumiseen verrattuna keskustelevalle osallistumiselle ominaista on jaetumpi tietokäsitys ja kansalaisten mukaanotto agendan muotoilussa. Keskeisenä tuloksena voidaan esittää, ettei ensimmäiseen tutkimuskysymykseen tämän kymmenen tapauksen tapaustutkimuksella voida antaa luotettavaa vastausta. Ensinnäkin, eri ikäisten kansalaisjärjestöjen verkkosivujen osallistumisen mahdollisuuksien välillä ei ole selkeitä eroja. Toiseksi, nuorempien kansalaisjärjestöjen kohdalla osallistumisen mahdollisuuksissa ei havaittu merkittävää muutosta tarkastellulla aikavälillä. Toiseen tutkimuskysymykseen taas voidaan vastata, että osallistumisen mahdollisuudet ovat kasvaneet verkkomedian muutosten ansiosta. Käytännössä siirtymä osallistumista paremmin mahdollistaviin mekaniikkoihin, kuten kommentoinnin mahdollistamiseen, tapahtui 2000-luvun lopussa. Siirtymä on kuitenkin kohdistunut suurimmilta osin vain konsultoiviin mekaniikkoihin, eli näennäisestä vuorovaikutteisuudesta huolimatta aloitteen tekemisen monopoli on säilynyt kansalaisjärjestöillä itsellään. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät osallistumisen mahdollisuudet sellaisenaan johda vielä aitoon osallistumiseen, eli kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen

Aihemallinnus sekä muut ohjaamattomat koneoppimismenetelmät yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa: kriittisiä havaintoja

Topic modelling is an unsupervised machine learning technique. Its potential applications for social science have increased during the recent years, both in Finland and internationally. Topic models, like many other unsupervised machine learning methods, requite input from the researchers in the form of parameters used with these models. Through a user study, this article demonstrates that the commonly used interpretability-focused approaches can lead to different outcomes. Also differences emerging from parameter selection are discovered in the outcomes of the analysis. Based on the experimental and empirical study, the article recommends that (i) the choice of parameters should be done using statistical measures instead of interpretability, and (ii) the results are further elaborated using social science literature or extended analysis. Furthermore, it is recommended that (iii) there should be more transparency related to the application of unsupervised methods, and (iv) researchers applying computational methods must follow the developing research on critical algorithm studies.Aihemallinnus mahdollistaa laajojen tekstiaineistojen automaattisen ryhmittelyn käyttämällä ohjaamatonta koneoppimista. Kiinnostus aihemallinnusta kohtaan on kasvanut ja sen soveltaminen on lisääntynyt yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Aihemallinnus sekä muut ohjaamattoman koneoppimisen menetelmät kuitenkin vaativat tutkijoita tekemään valintoja: tutkijat joutuvat esimerkiksi päättämään mitä koneoppimismenetelmää käytetään, miten sitä käytetään ja miten aineistoa esikäsitellään, Lisäksi on kyettävä tulkitsemaan ohjaamattoman koneoppimisen kautta syntyneet tulokset. Aihemallinnuksessa eräs valinta koskee aiheiden määrää, josta on käyty aktiivisesti keskustelua niin koneoppimisen kuin laskennallisen yhteiskuntatieteen yhteisöissä. Artikkelin esittelemä käyttäjäkoe osoittaa, että yhteiskuntatieteissä suosittu, tulkinnallisuutta korostava lähestymistapa aihemäärän valintaan on epävarma. Artikkelin empiirinen esimerkki osoittaa, että aihemäärän valinta vaikuttaa aihemallinnuksesta syntyviin tulkintoihin. Tämän pohjalta artikkeli suosittaa, että (i) parametrien valinnassa käytettäisiin tilastollisia menetelmiä. Lisäksi suositellaan, että (ii) aihemallinnuksen tulokset sidotaan yhteiskuntatieteelliseen kirjallisuuteen käyttämällä teoreettista viitekehystä tulkinnan apuna tai aihemallinnusta käytetään joko menetelmällisesti trianguloiden tai grounded theory -lähtöisesti. Lisäksi artikkelissa suositellaan, että (iii) tutkimusprosessin avoimuuteen kiinnitetään huomiota sekä (iv) laskennallisten menetelmien soveltajat seuraavat kriittisen algoritmitutkimuksen kehitystä

Kansalaisjärjestöt ja osallistumisvälineiden kehitys verkkosivuilla 1990-luvulta 2010-luvulle

Peer reviewe

Aihemallinnus sekä muut ohjaamattomat koneoppimismenetelmät yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa : kriittisiä havaintoja

Aihemallinnus mahdollistaa laajojen tekstiaineistojen automaattisen ryhmittelyn käyttämällä ohjaamatonta koneoppimista. Kiinnostus aihemallinnusta kohtaan on kasvanut ja sen soveltaminen on lisääntynyt yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Aihemallinnus sekä muut ohjaamattoman koneoppimisen menetelmät kuitenkin vaativat tutkijoita tekemään valintoja: tutkijat joutuvat esimerkiksi päättämään mitä koneoppimismenetelmää käytetään, miten sitä käytetään ja miten aineistoa esikäsitellään, Lisäksi on kyettävä tulkitsemaan ohjaamattoman koneoppimisen kautta syntyneet tulokset. Aihemallinnuksessa eräs valinta koskee aiheiden määrää, josta on käyty aktiivisesti keskustelua niin koneoppimisen kuin laskennallisen yhteiskuntatieteen yhteisöissä. Artikkelin esittelemä käyttäjäkoe osoittaa, että yhteiskuntatieteissä suosittu, tulkinnallisuutta korostava lähestymistapa aihemäärän valintaan on epävarma. Artikkelin empiirinen esimerkki osoittaa, että aihemäärän valinta vaikuttaa aihemallinnuksesta syntyviin tulkintoihin. Tämän pohjalta artikkeli suosittaa, että (i) parametrien valinnassa käytettäisiin tilastollisia menetelmiä. Lisäksi suositellaan, että (ii) aihemallinnuksen tulokset sidotaan yhteiskuntatieteelliseen kirjallisuuteen käyttämällä teoreettista viitekehystä tulkinnan apuna tai aihemallinnusta käytetään joko menetelmällisesti trianguloiden tai grounded theory -lähtöisesti. Lisäksi artikkelissa suositellaan, että (iii) tutkimusprosessin avoimuuteen kiinnitetään huomiota sekä (iv) laskennallisten menetelmien soveltajat seuraavat kriittisen algoritmitutkimuksen kehitystä.Peer reviewe

Performative hybrid interaction : Understanding planned events across collocated and mediated interaction spheres

There is a division among computer-supported collaboration tools by location (collocated/ distributed) and by time (synchronous/asynchronous). Collocated synchronous tools were once given focus in research through studies of group support systems. Today, ubiquitous computing has led to collocated synchronous computing becoming a part of day-to-day life. The practices involved take place in hybrid space – a mixture of face-to-face and computer-mediated communication. This very real, concrete phenomenon has been subject to study in the human-computer interaction domain; however, theories examining social interaction in the hybrid space, or hybrid interaction, are rare. Such theories may help to advance the design and utilization of tools for hybrid interaction. Aimed at helping practitioners understand and benefit from hybrid interaction, a study of one form of it was undertaken, with the emphasis on cases wherein the event is organized as a performance and there are spectators and performers. Hence, the focus is on performative hybrid interaction: hybrid interaction that is used as part of a performance. The work builds on 14 instances of hybrid interaction examined through mixed-methods approaches. The following observations about social practices were made on the basis of the empirical research: (i) Hybrid interaction has social rules that govern how interaction takes place. In this respect, hybrid interaction is like any social interaction. However, the social rules of hybrid interaction emerge from the rules of both computer-mediated and face-to-face interaction. These two communication channels are interlinked and, therefore, influence one another. (ii) In performer-oriented settings, it is important to establish social rules that support the performance. Performative hybrid interaction benefits from active guidance by performers. This active guidance establishes the social rules and communicates them to spectators. Performers establish these rules in several ways, both onstage and offstage. Yet the technical systems employed do not scaffold and support the active guidance. (iii) The choices surrounding social rules are normative decisions. Therefore, frameworks that account for and reflect these decisions can be helpful for designers and researchers. Frameworks of this nature might be adapted, for example, from political science. They benefit research and design in two ways. Firstly, they often provide a set of validated empirical methods that make the research more solid. Secondly, they support the design of systems: they justify the design goals and provide a backdrop against which the design ideas evolve. Discussion proceeding from these findings considers how to improve practices of performative hybrid interaction. The thesis project investigated the importance of accounting for these social practices. Also, I propose further tools for supporting these social practices, such as the script. Furthermore, the thesis contributes to the use of social theories for human-computer interaction, with a synthesis of elements from several fields of research: political science, performance studies, event studies, and sociology. This combination offers insights related to the difficulties and potential problems in performative hybrid interaction. It also provides insight into the role of normative decisions that ought to inform designers and researchers working on performative hybrid interaction.Esitelmien, luentojen, oppituntien, paneelien sekä muiden suunniteltujen tapahtumien aikana käytetään usein älylaitteita osallistumisen tukena. Esimerkiksi paneelissa yleisökysymyksiä voidaan poimia paitsi yleisöltä salista, myös kaikille näkyvästä Twitter-virrasta. Samalla tavoin luennoitsija voi pyytää opiskelijoita vastaamaan monivalintakysymyksiin ja mukauttaa sitten luennon sisältöä opiskelijoiden osaamisen ja mielenkiinnon perusteella. Kyseessä on yleistyvä käytäntö: Helsingin yliopistolla Flinga, Presemo sekä teknologiastartupit, kuten Sli.do, Screen.io ja Mentimeter pyrkivät parantamaan vuorovaikutusta esiintyjien ja yleisön välillä. Väitöskirjassa pohditaan, kuinka osallistamisen välineet voivat nykyistä paremmin tukea onnistuneen vuorovaikutussuhteen muodostumista yleisön ja esiintyjien välille. Tutkimus keskittyy siksi teknologian sijaan sosiaalisiin käytäntöihin ja niiden kehittymiseen tilanteissa, joissa esiintyjien ja yleisön välistä vuorovaikutusta parantavaa teknologiaa on käytössä. Väitöskirjassa ja sen osajulkaisuissa pohditaan teknologian luomia uusia sosiaalisia sääntöjä ja arvoja, esimerkiksi vuorovaikutustilannetta sääteleviä normeja. Lisäksi tutkimus tuo esille esiintyjien haasteita ylläpitää yhtäaikaisesti sekä digitaalista että kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja nivoa samalla esitykset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Väitöskirjassa tuodaan esille mahdollisuuksia tukea paremmin vuorovaikutusta hyödyntäen huomioita sosiaalisista käytännöistä. Tulevaisuudessa teknologiaa, kuten älylaitteita, käytetään yhä useammin vuorovaikutuksen tukena sekä yhteistyön välineenä esimerkiksi esitelmien, luentojen ja oppituntien aikana. Tutkimus nostaa esille tarpeen suunnitella vuorovaikutusta myös sosiaalisesta näkökulmasta. Teknologisten välineiden käytössä voidaan tehdä monia valintoja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka hyvin välineet päätyvät tukemaan vuorovaikutusta. Onnistunut vuorovaikutus esimerkiksi oppitunnin aikana vaatii huomiota niin kysymyksen muotoilun, sen esittelyn kuin vastauksen purkamisessa. Teknologia voi olla mukana auttamassa tätä pohdintatyötä, mutta ei voi tehdä sitä opettajan puolesta. Tehty käsitteellinen työ ja sosiaalitieteiden teorioiden esittely toivottavasti tukee tässä pohdiskelua

Religious Freedom in the City Pool : Gender Segregation, Partisanship, and the Construction of Symbolic Boundaries

Publisher Copyright: Copyright © The Author(s), 2022. Published by Cambridge University Press on behalf of Religion and Politics Section of the American Political Science Association.Low political support for religious minority groups in the United States is often explained as a matter of social distance or unfamiliarity between religious traditions. Observable differences between beliefs and behaviors of religious minority groups and the cultural mainstream are thought to demarcate group boundaries. However, little scholarship has examined why some practices become symbolic boundaries that reduce support for religious accommodation in public policy, while nearly identical practices are tolerated. We hypothesize that politics is an important component of the process by which some religious practices are transformed into demarcations between "us"and "them."We conduct an original survey experiment in which people are exposed to an identical policy demand - women-only swim times at a local public pool - attributed to three different religious denominations (Muslim, Jewish, and Pentecostal). We find that people are less supportive of women-only swim times when the requesting religion is not a part of their partisan coalition.Peer reviewe